Kirjastolainen vailla menneisyyttä

Vampyyrit ovat poissa ja yhtäkkiä Anna tunnistaa kaikki, ketkä seisovat hänen edessään. He ovat kaikki hänen kollegansa kirjastosta. ihanaa muistaa heidät taas!

 

He istuvat pehmeille sohville ja alkavat jutella.

 

"Tiedättekö mitä huomasin?" Mia, joka oli yksi ensimmäisistä pelastuneista, kysyy.

 

"Meidät herätettiin siinä järjestyksessä, jossa kirjastotehtävistämme kirjoitetaan kirjassa. Peter – sinä osaat vastata vaikeisiin kysymyksiin – olet todellakin 'Ammattilainen tiedon lähteillä'. Itse olin seireeni, joka oli juuttunut omiin säveliin, vaikka itse asiassa työskentelenkin uudistumisen parissa – 'Formaattien kirjo ja musiikkikokoelmien kohtalo'.

 

Näin ollen luulen, että olemme nyt luvussa 8: 'Avoimin mielin verkostoitumaan,' mutta kirja ei lopu tähän. Meillä on yksi luku jäljellä…  En usko, että kirous on vielä purettu."

​

Muut katsovat ympärilleen ja nyökkäävät. Kirjastossa on edelleen outo aura. Ja kertomatta muille, Anna huomaa, ettei hänen muistinsa ole täysin palautunut. Hän muistaa kaiken, mikä liittyy kirjastoon, mutta ei mitään muuta…

 

He siirtyvät kirjassa lukuun 9: "Ihmisten tavoittamista ja vuoropuhelua". Samalla heidän katseensa kiinnittyy pöydällä olevaan tietokoneeseen.